Mulle tuli ihan hullu vimma taas lähtee ulos hyppimään, pomppimaan ja vaikka mitä! Miks se tunne tulee aina silloin kun oot syönyt iltapalan
vähän tukevammin?
Jotkut teistä varmaan muistaakin ku mulla oli keväällä se ns. projekti kun liikuin paljon ja näin edespäin. No tuli kesä, kesän nyt aina tietää. Hah ei vaan, liikuin alkukesän oikeen hyvin, mielestäni. Kävin hölkkälenkeillä, pyöräilin/kävelin töihin, en juurikaan syönyt mitään ylimääräisiä herkkuja. Oon huono esim ostamaan jäätelöä keskustassa niistä jätski pömpeleistä.
Heinäkuun lopussa mä osallistuin Suosählyn SM kisoihin, jee oli kivaa, voitettiin hopeeta. Mua vain harmitti tosi paljon mun huono kunto. Siellä jos jossakin pitää olla kuntoa ja voimaa liikkua. Silloin päätin, sanoin myös Klle että haluan että mulla parempi kunto että ensivuonna jaksan paremmin pomppia siellä, silloin siis päätin että treenaan koko tulevan vuoden, seuraaviin kisoihin. No mutta meillähän tuli se Kreikan matka suoraan äitin kanssa kisojen jälkeen....
Oltiin reissussa viikko, en lihonnut kiloakaan. Mikä oli oikeasti ihme, kaiken sen ruuan ja herkun perusteella! En miettinyt mun syömisiä ollenkaan koko viikolla, päätin että jos lihon niin lihon. Voi kyllä olla että sen meidän kävelyn määrän takia se hieman kompensoi. Heheeh. Illalla aina ihan rätti väsynyt... : ---)
Reissun jälkeen vaan en käynyt ulkona, kun Bella tuli. Mun elämä oikeestaan on pyörinyt tän kolmen viikon ajan Bellan ympärillä ja ihmekös tuo.
Nyt se sitten kolahti mun mieleen että jotain pitäisi alkaa tehdä. Kuluneen vuoden aikana mun selkä on myös oireillut liikunnan puutteen takia. Se menee ihan tajuttoman jumiin jos en käy hölkkäilemässä ja sitä en halua enään.
Tottakai tulee käytyä kävelylenkeillä Bellan takia, mutta se ei ole sama asia. Tarvii sitä musiikkia, omaa rytmiä, ilmaa mitä hengittää aivan yksin. Syksyn tullessa suuri plussa on myös se että ilmat alkaa viilentyä, jolloinka ei tuu niin helposti hiki urheillessa ja jaksaa enemmän. Varsinkin aikasin aamulla. Se tunne kun pääset siihen rytmiin ja ilma on niiiiiiiiin raikas.
Eräs toinenkin syy mulla on: K. Mun oma ihana poikaystäväni. On ollut ihana ja mukava katsoa Kn menestystä armeijassa jokaiselta kantilta. Yks viesti pistikin mun urheilumietteet raksuttamaan minkä sain aiemmin tällä viikolla
''Kävin juoksee 10 kilsaa :)''
Tuollaiseen tavoitteeseen itselläni on ainakin matkaa ja paljon. On niin mukava nähdä kuinka urheilu kuitenkin voi tuoda suurta iloa sun elämään. Muistan kun vuos sitten syksyllä käytiin Kn kanssa kiertämässä toinen puoli Jyväsjärvestä, loppumatkasta me sitten käveltii/juostiin kaatosateessa. Haha. Silloin, K ei mitenkään vapaaehtoisesti olisi lähtenyt minnekään lenkille tai kävelylle, ehkä vain mun vuoks. ; --) Asia kuitenkin on nyt aivan toinen.
Oon siispä päättänyt että aloitan sen Suurinpudottaja pelin uudestaan, sekä ulkoilun ulkona, yksin.
Haluisin nimenomaan keskittyä vatsalihaksiin, käsiin ja jalkoihin. Eli koko pakettiin. Pikkuhiljaa kerrallaan. Koska eihän se hetkessä näy.
Kuntosalikortti ois taas mielessä mutten tiedä mihin! Ja että riittäisikö aika niin kokonaisuudessaan siihen että tulisi rahalle vastinetta... Aika näyttää!
ps.
♥
