Eilen oli siis se suuri ja suuri - mutta surullinen - päivä, jolloin minusta tuli inttileski. Hahaha miltä tuo nyt kuulosti. Mutta siis niin ! Ensin ajoimme sinne lähemmäs 330kilometriä ja sitten minä yksin sieltä takaisin. Nyt on vain toivottava että sieltä tulee se kuuden kuukauden tuomio? tai jotain.. haha. Mitä olen ihmisten kanssa puhunut kun he ovat olleet samassa tilanteessa niin ainahan ne tuppaavat sanoa -- kyllä sä pärjäät. Nopeesti se aika menee -- Tällä hetkellä en ole yhtään samaa mieltä... Ainakaan vielä. Mutta kun puhuinkin erään ystäväni kanssa eilen ja tnä niin nyt mun täytyykin vain antaa itselleni aikaa, tehdä niitä asioita mitä haluan koska eihän minulta aika nyt mihinkään lopu. Nähdä ystäviä ja perhettä. Olen aivan samaa mieltä. Ei vain pidä miettiä koko asiaa. Katsotaan sitten muutaman kuukauden päästä millaisin mielin sitä sitten ollaan ja onneksihan on puhelimet keksitty. :)
ps. ♥
ps. ♥
<3 !!!
VastaaPoistaNyt vaa tosiaa kaikkea mukavaa tekemistä mitä oot aina halunnu yksin puuhata (salille, tyttöjen juttuja, leipomista, hyviä sarjoja jne..) ja treffaamaa kavereita, kyllä se siitä unohtuu vähä niinku taka-alalle eikä tarvii koko aja ajatella kui toinen pärjää (: nimim. kokemusta on (:
VastaaPoistaJonnakonna - Jep näin olen yrittänyt kanssa miettiä! Että eiköhän se tässä pikkuhiljaa :) kiitos!
VastaaPoistaNiijustiinsa! ja mitä enemmän teet kaikkea, sitä nopeemmin aika menee ja ei ikävöi koko ajan! muuten on koko aika mielimaassa :(
VastaaPoistaja kuitenki pääosin vaan 4-5päivää erossa ku vknloput on keksitty !! (:
Tosi kivoja kuvia sun blogissas!!! :)
VastaaPoistaMikaela - Totta ! Kyllä tää tästä :)
VastaaPoistaSallamaari - Kiitos :) toivottavasti jäät seurailemaan !